20. marraskuuta 2013

Arka aihe

ÄLÄ LUE JOS EI KIINNOSTA.

Mietin ensin että multa katoaa vähäisetki lukijat ja kaverit, jos kirjoitan tästä aiheesta. Joku/jotku tätä kuitenki pyysi, joten voisin kai vähän valottaa tätä..

Monilla on hirveitä ennakkoluuloja ja naurettavia luuloja lestadiolaisia kohtaan. Ehkä naurettavin on, että ei saa olla ikkunallista pyykinpesukonetta???! What, kuka tuommosta keksii? Joo, voi olla, että joskus ennen muinoin on ollut niin, en oo tuota historiaa niin tutkinu että tietäisin, mutta siiis kyllä, saa olla ikkunalliset pesukoneet :D

Toinen on se, että monet varmaan ajattelee että lestadiolaiset haluaa vaan puhua jumalasta ja laulaa virsiä(ei ne edes ole virsiä suurin osa mitä lauletaan, virsiä lauletaan kirkossa ;)). Joo ei. Ihan samalaisia nuoria ollaan mekin oltu, ei vaan oltu joka viikonloppu kännissä kylillä kavereitten kanssa, vaan pidettiin kavereiden kanssa muuten hauskaa.

Muita "kiellettyjä" asioita alkoholin lisäksi oli meikkaus, musiikin kuuntelu(toki lastenlaulut, joululaulut ja siionin laulut(eli vähän niinku virret ;D) ym. oli ok. ), televisio(siltikin kotona katsottiin elokuvia(harvemmin tosin meillä niitä, mutta monissa perheissä enemmän, ja kaikki urheilupelit katottiin netistä), seksi ennen avioliittoa, nämä nyt isoimpina.

Ei ne kyllä oikeastaan ole mitään kiellettyjä, että ei saa tehdä niin, ne ei vaan ollu niin hyväksyttyjä asioita, ja toki niistäkin(kun niitä teki esim. meikkas) tuli puhuttua vanhempien kanssa. Ei tullu mitään saarnaa ja kotiarestia, vaan asiat puhuttiin läpi.

Alkoholin juomattomuuden takia, ei ikinä tarvinu pelätä esim. isän ja äidin kännisiä riitoja, kukaan ei ollut ikinä kännissä kotona eikä missään juhlissa, kaikki oli omia ittejään. Oli turvallinen lapsuus.

En oo ikinä ajatellu, että oon jääny jostaki paitsi lapsuudessa/nuoruudessa. En nyt halua tähän kirjottaa, mitä "kiellettyä" oon tehny ja missä iässä jo. 
Nyt voin kuitenki "hyvällä omallatunnolla" meikata ja värjätä hiuksia. Musiikki ja elokuvat on kyllä kuulunut mun elämään jo nuoresta asti.

En oo oikeastaan mitenkään hirveesti joutunu kiusatuksi tän takia, joskus koulussa joka hassu on huudellu lestaa, mutta so what.

Jotku myös ajattelee(tai voihan näin oikeasti ollakki jossain perheissä), että perhe ja suku hylkää, jos ei enää olekaan lesta(sori tuo sana, en jaksa kirjottaa koko pitkää sanaa aina). Miksi vanhemmat hylkäis oman lapsensa? Musta tuntuu että ollaan äitin kanssa lähennytty tän jälkeen, voin olla oma itteni eikä tarvi esittää mitään. Voidaan jutella äitin kanssa kaikista asioista. Ja tottakai on ihanaa myös kun pojallanikin on rakastavat iso-vanhemmat, jotka on hänen elämässä mukanaan.

Oon kiitollinen että oon saanu kasvaa lestadiolaisessa perheessä. Ihanin asia siinä on ollu rakastavat ja turvalliset vanhemmat(toki muissaki perheissä on vaikka ei lestadiolaisia oliskaan!), ja ihanat ihanat sisarukset. Olis ollu tylsää jos ois ollu vain pari lasta meillä.. Meillä on aina niin hauskaa sisarusten kanssa, (mun lisäksi 2 muuta ei enää ole lestadiolaisia). Rakastan mun perhettä.

En kuitenkaan ole varma, onko suurperhe mun juttu. Meille tulee joko olemaan tämä yksi lapsi, tai sitten tulee olemaan useampi, sitä ei tiedä. Ja joku kysyi että miks en ole enää. Noh, en tiedä. En vain halua, haluan vain elää niinkuin itse haluan.

Ja ai miten se elämä on muuttunut? Ei mitenkään ihmeellisesti. Hiukset on eriväriset. Telkkaria ei tarvi sammuttaa kun vanhemmat tulee kylään. Iskä on pari kertaa tullu kattoo jäkispelit ja urheilupelit(ne tosin voi kattoa kotonaki ;)). Ei ole vaivautunutta oloa, kun joku sanoo sulle "Jumalanterve", eikä tiedä sanoisko takas, vai vain "terve."

Samalla tavalla luetaan pojalle iltarukous illalla ennen nukkumaan menoa <3

Hei, en sitten julkaise mitään asiattomia kommentteja, mutta mielipiteitä toki saa olla suuntaan ja toiseen :).

39 kommenttia:

  1. Kiitos asiallisesta tekstistä:) saako udella että onko miehesi vielä uskovainen? Ymmärrän jos et halua kertoa sitä;)

    Miten, ootko kokenut tai kaivannut seuroja siksi että näkisi kavereita yms. En nyt tarkoita että kaipaisit seurapuheita vaan seuroja sosiaalisena tapahtumana? Entä onko välit "meitseihin" ystäviin säilynyt samoina ja yhtä avoimina?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samalaisesta perheestä ku minä, mut ei oo enää.

      En oo kaivannut, eipä sitä oo moneen vuoteen tullu käytyä, paitsi suviseuroissa tietenki.

      On säilyny joo :). Ei niitä alunperinkää hirveesti oo=D siis kavereita.

      Poista
  2. Oho, enpä ole edes tiennyt saati mitenkään teksteistä huomannut että olisit "ex-uskovainen". :) Hyvä kirjoitus, ihmisiltähän löytyy aina ennakkoluuloja muita kohtaan jotka eivät ole kuten he vaikka eivät tietäis kyseisistä ihmisistä mitään. Ootko nähnyt Kielletty hedelmä-leffan? Jos olet, mitä mieltä siitä olet? :)

    Ja hei ootko myös monesti käynyt mun Suomen kotikaupungissa Jämsässä :D ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon nähny sen leffan, ja oli leffana sinänsä joo ihan hyvä, mutta toisaalta ne jutut oli niin naurettavia siinä :Dd se yks ei muka päässy siskon häihin ku oli meikannu, "käy peseen ne pois!". Ja se toinen kieriskeli jossain hirveissä tuskissa" mä oon tehny syntiä ääääääää!". Ja ei muutenkaan mitenkään kauhean todentuntuinen ollu :)

      Kiitos kommentista!

      Poista
    2. Joo tuo kielletty hedelmä leffa on kyllä TODELLA liioteltua .:D Jos tekee jotain niin muka tulee kylän miehet juttelemaan kotiin :-D

      Poista
  3. Uskonasia, ihan sama mikä uskonto, on pääasiassa nimenomaan uskon asia, mitä haluaa uskoa. Nykyään suurin osa lestoista kattoo ohjelmat tietokoneelta, käyttää meikkivoiteita ym, kuuntelee musiikkia, silti käy seuroissa ja tervehtii "oikein". Mielestäni maailma on muuttunut että se on miltei normaalia. Voi sitä silti uskoa ja olla lesta vaikka tekee "kiellettyjä" asioita, kun itse tietää miten uskoo, mikä on itselle syntiä. Hyvä ja rohkea kirjoitus. Monet onkin sanonut että elämä helpottuu kun saa sanottua että ei oo uskovainen... on paljon vapaampi olo. Yksi asia mikä varmasti painaa aina uskovaisten äitien mieltä on se ehkäisy....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on, nää asiat on muuttunu paljon :) nuo tosiaan on ihan normaaleja asioita nykyään, varsinki itelle ainakin, kun tein niitä vaan enemmän ja ne on kauan jo ollu osa elämää.

      On kyllä helpompi ja vapaampi olo nyt.

      Tuotaki moni varmasti miettii..moni aattelee varmaan et ei halua mennä naimisiin vielä ku heti pitää alkaa tekemään lapsia..no kuka niin sanoo? Ei ole mikään pakko tehdä mitään jos ei itse halua :) joillekin se ehkäisy on syntiä, joillekin ei.

      Oolo sää ollu tai ootko lesta?

      Poista
    2. Minä oon itse vanhoillislestadiolainen, enkä kyllä voi yhtyä tuohon anonyymin kommenttiin. Totta on, että maailma muuttuu, mutta usko ei muutu mihinkään. Niinhän Raamattukin opettaa. Uskovaiset haluaa elää niin kuin Raamatussa opetetaan, eikä esim. televisio, meikkaus, kevyt musiikki ym. kuulu meidän elämään. Nämä EI ole minulle kieltoja, haluan vain elää niin. Anonyymi sanoi, että suurin osa uskovaisista katsoo tv-ohjelmat kotikoneelta jne. Tätä en usko. Varmasti osa katsoo, mutta ei tosiaankaan suurin osa. Minusta se ei tee ihmisestä uskovaista, että sanoo olevansa uskovainen, vaan se, että ELÄÄ niin kuin uskoo.. Jos katsoo elokuvia niin kuin muutkin, meikkaa, juo alkoholia, kuuntelee rokkia ym. (vaikka salassa) ja sanoo olevansa uskovainen niin en tiedä onko siitä sanomisesta mitään "virkaa". Tietysti ne voi uskoa anteeksi, mutta se vaikuttaa siten että niistä asioista luopuu. Että niitä ei enää harrasta.. Pääpointti kuitenkin tässä mun jutussa oli se, että kyllä se usko on pohjimmiltaan sitä, että elää niin kuin uskoo eli niin kuin Raamatussa opetetaan. Ei se mitään hyödytä, jos sanoo olevansa uskovainen mutta elää niin kuin kuka tahansa. Onneksi tuomitseminen kuuluu Jumalalle, joka näkee jokaisen ihmisen sydämeen.

      Tulipas mulla pitkä sepostus, anteeksi.. :D Minusta sun kirjoitus oli siitä tosi hyvä, että et vaikuttanut ollenkaan katkeralta. Puhuit kauniisti vanhemmistasi ja sisaruksistasi, lapsuudestasi.. Niin usein entiset uskovaiset eivät löydä enää mitään hyvää esim. lapsuudesta, perheestään ym vaan kaikki on muuttunut hetkessä päälaelleen.. Sinun kirjoituksesta ei ollut aistittavissa tippaakaan tuommosta. Ja sekin, että on hyvä olla rehellinen. Ihan turhaa sanoa olevansa uskovainen, jos ajatuksin ja teoin kieltää sen. Ei se mitään hyödytä!

      Mukavaa joulunodotusta teille! :)

      Poista
    3. Vielä lisäys edelliseen juttuun.. Lähinnä kommentoin tuon ensimmäisen anonyymin tekstiä.. "Voi sitä silti uskoa ja olla lesta vaikka tekee "kiellettyjä" asioita, kun itse tietää miten uskoo, mikä on itselle syntiä." Ajattelen, että tämä ei ole totta. Tuo ei ole Raamatun mukaista elämää. Uskovaisten syntikäsitys on yhdenmukainen. Oikea sydämenusko avaa näkemään ne asiat syntinä, jotka Jumalan valtakunnassa syntinä nähdään. Omatunto voi olla paatunut ja neuvoa väärin. Siksi tulee kuunnella ja elää kuten Jumalan valtakunnassa.

      Kirjoitin siksi vielä tästä asiasta, koska halusin oikaista anonyymin käsitystä siitä, että uskovainen ihminen ei itse voi määritellä mikä on syntiä, vaan ne sanotaan Raamatussa. Ts. uskovaisilla on yhteinen käsitys siitä, mikä on syntiä ja mikä ei. On siis ihan sama, jos sanoo olevansa uskovainen, mutta ei elä niin kuin uskoo. Usko ei ole sanoissa, vaan se on sydämen tila.

      Poista
    4. Kiitos kommentista! Tosiaan en kyllä ole yhtään katkera, kiitollinen vain :). Oli mielenkiintoinen kommentti sulla. Mutta kyllähän sitä silti voi uskoa Jumalaan vaikka käyttää meikkiä yms.?

      Samoin sinne myös hyvää joulunodotusta! :)

      Poista
    5. Kukaan ei silti voi tulla sanomaan sulle että hei; et oo uskovainen kun käytät peitepuikkoa tai katot urheilua netistä. Mielestäni se on kaikkien oma asia.

      Poista
  4. hyvä kirjotus! niitä kiellettyjä asioita ei tosiaan ole, vaikka se onki monelle hankala asia tajuta. ja se, että nykyään hyväksytään helpommin asioita mitä ennen ei oo hyväksytty on toisaalta normaalia koska maailma on kehittyny ja muuttunu näitten vuosikymmenten saatossa. mutta toisaalta se on aika huolestuttavaa, koska ne voi hämärtää uskoa eikä pysytä enää niissä rajoissa missä kuuluis. tullee kysymyksiä, mitä väärää tässä on ja entä tässä? niistä pienistä asioista se lähtee, rajojen hämärtyminen ja etääntyminen uskosta. jos pysytään hyvissä rajoissa, siinä ei oo niin suurta vaaraa. esim, meikkaaminen, erilaisen musiikin kuuntelu, elokuvat jne...eli tämänpä takia niitä ei kannattas hyväksyä, ne johtaa harhaan. mutta ne ei ole kiellettyjä, niinku moni luulee.se vaan mihin ne helposti johtaa, esim alkoholi, tv jne.. en puhu sinusta :) että kylläpä ne on raamatusta peräsin ne asiat mitkä on nyt sillä "kieltolistalla". kaikilla on kuitenki oikeus olla sitä mitä on, on seki väärin et joutuu esittää uskovaista jos se ei tunnu oikealta. ja seki on hyvä muistaa, että jokaisella on se omakohtanen usko. kiva että pystyt olla vapaampi ja oma ittes nyt :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja mielipiteestä! Niin, jokainen voi kai omalla kohallaan miettiä, että mitä tekee ja mitä ei, ja onko se syntiä vai ei, ja haluaako olla "virallisesti" lestadiolainen.

      On kyllä tosiaan vapaampi olo nyt olla :)

      Poista
  5. Kiitos tästä jutusta! Musta tämä oli mielenkiintoinen ja varmaan poisti joidenkin ennakkoluuloja. Varsinkin siitä, kun annetaan kuva, että perhe hylkää jos joku lähtee liikkeestä! En ole itse koskaan törmännyt tällaiseen. Ymmärrän, että se voi olla vanhemmille ja muille raskasta, jos joku ei enää elä liikkeen opin ja uskon mukaisesti. Siihen kuuluville liike on kuitenkin yksi elämän suurimmista asioista. Mutta kuka lopettaisi lapsensa rakastamisen tuollaisen takia??!

    Se on musta hyvä muistaa, ettei ei-uskovainen tarkoita pahaa ihmistä. Se ei tee kenestäkään pahaa tai vähempi arvoista Jumalan tai maailman silmissä. Ja Jumalaan voi silti uskoa, vaikka ei kokisi itseään/ eläisi enää uskovaisen tavoin. Tai olla uskomatta.

    Musta on vaan huvittavaa, että itse olen aina kokenut liikkeen tosi läheisenä itselleni, monella tapaa. En siis ole kasvanut sen piirissä tai liiemmin osallistu toimintaan. Pieni osa musta toivoo, että oisin lesta. Vaikka saahan toimintaan osallistua, vaikka ei oiskaan suvussa vl-ihmisiä! Yritän löytää rohkeutta mennä mukaan. Tää nyt ei oikeastaan kuulu tähän sun juttuun, mutta ajattelin vaan kertoa ehkä vähän päinvastaista :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä muakin mietitytti jo jonkun aikaa, että miten kerron porukoille, että en enää usko niinkuin ne. En uskaltanu ku ajattelin että nyt ne pettyy minuun, mutta en ikinä ajatellu että ne suuttuis tai hylkäis! Mutta ihan hyvin ne toisaalta sen otti, sanoi että niin ne on jo arvellukki :)

      Kyllä minäki uskon vieläki Jumalaan, mutta en ole siitä samaa mieltä, että vain jollain tietyllä tapaa pääsee taivaaseen, enpä oikeastaan oo mitään mieltä siitä että onko taivasta olemassa :D

      No hei, ihmeessä mee vaikka seuroihin mukaan! Onko sulla ketään kaveria kenen kanssa voisit mennä(ettet yksin siellä ekaa kertaa tunne oloa orvoksi :):) )?

      Poista
    2. On mulla, ja oon pari kertaa käynytkin :))

      Poista
  6. Mä en tienny tästä sun taustasta :) kiva postaus, ihanaa että sulla on säilynyt välit vanhempiin ja ystäviin hyvänä vaikka et olekaan enää lestadiolainen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih ;) kiitos! on kyllä joo pysyny <3

      Poista
  7. ootko siis ollut vanhoillislestadiolainen vai lestadiolainen? ne on kuitenkin kaksi eri asiaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ööö on vai ? :Dd varmaanki joo vanhoillislestadiolainen :D

      Poista
  8. Hehe ai onkss ne kaks eri asiaa ? Häh :o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiiä oliko tuo sarkastinen kommentti, mut joo on, vl on suuntaus tuosta lestadiolaisuudesta(googlettelin ;))

      Poista
  9. Hyvä kirjotus. Ite oon vl ja ajattelen niin ettei meillä oo mitään sääntöjä tai kieltoja vaan tämä on elämäntapa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinhän se on! :) samaa sano mun isä, kun sanoin että ei haluta elää niiden kieltojen mukaan..vaikka eihän niitä siis ole!

      Poista
  10. Voi että! Mä oon taas sadaks vuodeks unohtanu et sul on tää blogi!! Muistin vasta, ku äiti eilen sano et ootko käyny lukemassa, käypä nyt :) Ihanasti kirjotit. Ja aika lailla kaiken voin allekirjottaa siitä. Olis kätevää olla mukana joku lappu mihin on kirjotettu valmiita vastauksia, jos joku kysyy jotain lessutaustasta! :D ku jotenki tuntuu et kauheen nopeesti ihmisten kans tulee puhetta asioista, mitkä johtaa siihen et kerron taustastani.. ja sit ei vaan jaksa aina koettaa selitellä ja ehkä myös puolustella sitä elämäntapaa (vaik en ite niin elä enää), ku ei ihmiset aina silti tunnu tajuuvan millast se on. mut mä yritän aina kertoa ihmisille sen kuvan lestadiolaisuudesta ja siinä kasvamisesta, minkä oon ite saanu. ihana teksti <3<3<3 -Siiri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai onko äitiki lukenu tän, emmä tienny et se tietää tän :D

      Kiitos! Mietin kauan että kirjotanko ees tästä ollenkaan.. Nii, samaa mieltä, hankala joillekki ihmisille kertoa tästä, koska kaikilla on se ennakkokäsitys aina :)

      Nyt alat lukemaan useamminki ;)

      Poista
  11. Pakko kans itse kommentoida tätä :D oon ite kans vl, mutta taidan olla just vähän oman tien kulkija, ajattelen että uskon omalla tavallani, käytän meikkiä, minusta se on nykyään "normaalia" ei tietenkään vahvaa meikkiä mutta kuitenkin :) mutta se on kyllä totta että ajat muuttuu,,. Tiän myös semmosiakin jotka on tosi läheisiä uskonsa kanssa. Itse ajattelen uskon omalla tavallani. Ajattelen esim. Jos en halua kymmentää lasta,voin käyttää ehkäisyä. Mulla ei usko siis ole kovin läheinen. Minulla on kaksi pientä lasta ja oon 22 :) arvostan tietty niitä jotka on läheisiä uskonsa kanssa, se on ihan mahtavaa. Itse kokee vaan kaiken eritavalla,. Ehkä mä ajattelen välillä niin järellä. Toisaalta olen myös paljon miettinyt uskosta eroamista ihan tämän takia ky en elä "oikein". Uskon mukaisesti ja niinku raamatussa sanotaan. Mulla taas enemmänki pelottaa mitä läheiset sanoo, vaikka eihän ne meitä hylkäisi. Sen tietäisin varmuudella,:) oltais silti aina yhtä tervetulleita kotiin! Itselläni kans ihana lapsuus ja voi että ku jos ei ois paljoa sisaruksia niin oishan se ollut tylsää :) niistä saa olla kiitollisia, vaikka suuresta pperheestä onkin niin aina on saanut rakkautta samalla tavalla kuin muutkin. <3 arvot mullakin on kohdillaan ja varmasti pysyykin aina! Vaikka välillä tällä tiellä on vaikeaa kulkea! minulla edessä siis varmasti paljonn pohdittavaa tänn uskon edessä. Kiitos tästä kirjoituksesta! :) saattaa olla paljon kirjotusvirheitä kun puhelimella räplään ja toivottavasti ymmärrät es jotain mitä tarkoitan:) hyvää joulunodotusta teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika saman ajatukset sulla ku mullaki! :) mitä mieltä sun mies on tästä, tai näistä asioista? Elääkö samallalailla ku sinä? Mullakin oli niin kova paikka kertoa tästä, olin tosi jännittynyt. Mutta ei sille voi mitään, jos elää erillä lailla kuin muut niin pakkohan se jossain vaiheessa on kertoa, rohkiasti vaan, jos siltä tuntuu.

      Joo sain selvää;) kiitos paljon ja samoin teillekin! :)

      Poista
  12. Aivan älyttömän hyvä teksti! Arvelin jo ettet tekis postausta, mutta hyvä ku uskallat ottaa kuitenki näi ison asian esille. Oon siis ite lesta, ku kyselit joiltain ni jos satut miettiin millanen porukka tänne kommentoi :) Se on tärkee että pystyy elämään niin kun on itelle helppo ja vapaa. Jos ei tunnu meikkaamattomuus yms omalle, niin turhaan sitä teeskentelemäänkään. Tuntuu että tosi moni ex-meitsi kritisoi kasvatustaan ja perhettään ja kaikkea, vaikka jokaisella perheellähän on omat heikkouotensa ja vahvuutensa ja just tää turvallisuus on mun mielestä ehdottoman tärkeä. Onko sulla nykyään uskovaisia kavereita? Se on tosiaan outo mistä sanoit että puhutaan miten perhe hylkäis... Ku usko on omakohtanen asia eikä kuulu kuitenkaan perheellekään, ja toisia pitää kunnioittaa ja arvostaa, oli se ajatusmaailma millanen tahansa. En tiiä kirjotitko jo kaiken mitä haluat tästä aiheesta sanoa, mutta sisaruussuhteista, ootko lähentyny enemmän niiden sisarusten kanssa jotka kanssa "luopu" uskosta? Tottakai kaikki sisarukset on tärkeitä mutta sehän on vaihtelevaa aina että kenen kanssa sitä mieluiten vaikka puhuu vaikeista asioista, ainaki meillä :D Kiitos postauksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ei tullu nyt muuta kirjotettavaa tästä, mutta voinhan myöhemmin kirjottaa lisää jos tulee mieleen :). Kavereita on vähän molempia ja siitä väliltä ;D

      Toisaalta joo tuntuu että oon lähentyny niiden kanssa ketkä ei oo, mutta oon kyllä ollu ennenkin ehkä niiden kans "samalla aaltopituudella", mutta kaikki on yhtä rakkaita joo<3 ja kun on eri ikäisiä ja erilaisissa tilanteissa olevia sisaruksia, niin kaikkien kanssa on ne omat jutut vähän niinku :D ikäero nuorimman ja vanhimman välillä on 16 vuotta :)

      Poista
  13. Moi! Löysin sun blogin sattumalta ja pakko kommentoida oma mielipiteeni edellisiin kommentteihin viitaten. :) Olen itse siis "entinen esikoislestadiolainen" jos sen nyt niin voi edes sanoa... :D Tai siis olen kulkenut isovanhempien mukana seuroissa pienempänä ja sitä rataa, mutta en enää, nykyään voisin kutsua itseäni ihan vaan kristityksi, messussa käyn kyllä säännöllisesti. Mutta siis oma mielipiteeni edellisiin on se, että itse ainakin iloitsen siitä, että saan elää ihan vapaata omaa elämää ilman minkäänlaisia sääntöjä tai kieltoja jotka ehkä nousee esiin raamatun eri kohdista, kuten nämä ehkäisyyn, meikkiin, musiikkiin ja tanssiin nähden... Eihän raamatussa mitään suoraan kielletä vaan ehkä voisi sanoa että kerrotaan miten tulisi elää "kauniimmin", itse otan asian ainakin niin. Minä en pidä raamattua minään lakikirjana, eihän se sellainen ole! Jeesushan on jo kuollut MEIDÄN KAIKKIEN PUOLESTAMME, ja siihen me saamme uskoa, emme omien tekojemme ansiosta pääsisi yhtään mihinkään! Toki on hienoa jos joku haluaa elää niinsanotusti "kauniimmin", mutta mun mielestä ihmisen syntisyys ei riitä yhtään mihinkään "kauneihin" tekohin, siksi en itse halua edes yrittää olla uskossa ja teoissani täydellinen, se ei riitä! Kyllä mulla ihan maalaisjärki on päässä että mitä kannattaa tehdä ja mitä ei... Mutta esimerkiksi voin ottaa vaikka tämän ehkäisyasian.. Jumala on antanut kyllä meille myös viisautta keksiä ehkäisyn, ja lääkärit jotka voivat sitä määrätä, miksi emme sitä käyttäisi niitäkin hienoja lahjoja, jos omat voimavarat ja vaikka tulot eivät riitä isolle perheelle. Ei meidän hieno Jumala varmasti halua, että joudumme kituuttaen elämään, onhan meillä rakastava Jumala. :) Ja anonyymin kommenttiin, että pitäisi "elää niinkuin uskoo, ja siten luopua vääristä asioista", me ihmiset emme vain kykene siihen... Meidänhän pitäisi sitten luopua kaikesta! Itse perisynti jo on niin voimakas, että se jo veisi meidät mukanaan, jos tosiaan Jeesus ei olisi meitä pelastanut. Olen ainakin omalla kohdallani niin iloinen että saan vain ainoastaan USKOA KAIKKI SYNNIT ANTEEKSI ANNETUIKSI JEESUKSEN KUOLEN TÄHDEN! Laki on meitä vain muistuttamassa evankeliumista ja ilman evankeliumia meillähän ei olisi mitään! :)))) Tulipa pitkä teksti, toivottavasti joku jaksoi lukea! :D

    Mutta tosi mukavan oloinen blogi sulla! Jään lukijaksi!
    - Janina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaksoi lukea! Ja kiitos hyvästä kommentista ja mielipiteestä! :). Aika samalla linjoilla oon sun kanssa :)

      Kiva kuulla :)!

      Poista
  14. Minusta olet tosi rohkea, kun uskallat kertoa asiasta näinkin avoimesti. Ja tuo on ihana asia, että sukulaiset/vanhemmat hyväksyvät sinut edelleen vaikka uskonnosta olet eronnutkin. se on rakkautta. Tuossa uskonnossa on varmasti tosi paljon myös hyvää niinkuin kuvailitkin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)
      Niin, joissakin(varmaan harvoissa) perheissä ei oo asiat näin ku meillä. Voi olla, että välit sitten viilenee, kun joku "kieltää uskon". Sitä en kyllä ikinä ymmärrä :)

      On paljon hyvää, ja ehkä "huonoja asioita", on just nämä meikkaus- ja musiikki -hommat.. :)

      Poista

KIITOS KOMMENTISTASI <3