25. marraskuuta 2014

Ristiäiset+voittaja

Ristiäisiä juhlittiin 15.11, mun vanhempien kotona.




Tämä pieni poikamme sai nimen Sebastian Eemil
Nimillä ei ole sen kummempia tarinoita. Mies sanoi ultran jälkeen, että sehän on ihan Sebastianin näköinen. Myöhemmin minäki lämpenin sille nimelle. Eemil nyt vain sattui olemaan hyvä jatko siihen, ja halusin että nimi alkaa e-kirjaimella, niinkuin isoveljensäkin toinen nimi.

Toinen nuista nimistä on mun veljen toinen nimi, ja toinen taas miehen veljen nimi. Tämä ei kyllä ollut tarkoitus, mutta hyvä vaan silti että "kuuluvat sukuun" nuo nimet :)


Kummeiksi pyydettiin miehen veljeä ja hänen avovaimoaan, mun pikkuveljeä, ja meidän ystäväpariskuntaa :)


Eipä niistä sitten enempää :D.
Mulla oli täällä aiemmin se arvauskisahommeli liittyen raskauteen/synnytykseen/nimeen. No, hankalaa oli päättää "voittaja", kun ei kenelläkään mennyt täysin oikein. No, päädyin kumminkin "Janinaan".


Nämä siis oikein:

1. 40+0
2. 4040g ja 52cm
3. 6kg
4. Sebastian
(Benjamin oli jossain vaiheessa myös ehdolla nimeksi;) )

Eli jos Janina haluat pienen muistamisen niin laita osoite mulle s-postiin, ilona.koo@hotmail.com :)

21. marraskuuta 2014

Sopivasti onnellinen

Ajauduttiin eilen miehen kanssa syvälliseen keskusteluun. Maailman vääryyksistä, ja varsinkin lasten asemasta maailmassa. Siitä että Suomi on oikeastaan taivas maan päällä, jos suurimmat murheet on lapsilisän muutaman euron leikkaus.

Maailmassa kuolee joka vuosi yli 6 miljoonaa lasta ennen 5-vuotis syntymäpäiväänsä.  


Se että Kristian syö karkkia liian usein, valvoo myöhään, syö pullaa lounaaksi, lahjotaan karkilla hiljaiseksi, on pientä verrattuna siihen, mitä joidenkin kohdalla on.

Kyllä saa olla onnellinen että saa kuulla päivittäin huutoa, itkua, kitinää ja marinaa. Kyllä saa olla onnellinen, kun sisältä lämpimästä saa valitella syksyn sateita. Kyllä saa olls onnellinen, että on rahaa ostaa sitä kallista lihaa/kahvia/bensaa kaupasta. 


Ja ennen kaikkea, saa olla onnellinen ja kiitollinen siitä, että illalla voi lämpimän takkatulen lämpöön koko perhe istahtaa ja lösähtää, yhdessä ja terveenä.






Kyllä saa olla onnellinen siitä, kun mies laulaa "minulla on maailman, kaunein vaimo".
Kun vauva hymyilee hampaatonta hymyä ikenet loistaen ja sanoo "hööö!".
Kun esikoinen illalla nukkumaan laittaessa kietoo kädet kaulaan ja laulaa: "tykkään susta, halkeen!.". <3

20. marraskuuta 2014

Synnytyskertomus

Lauantaina 4.10 (rv 40+6) käytiin pyhäjoella, miehen kotona pieni reissu. Kun eihän sitä muutakaan tekemistä ollut, kuin venailla vauvaa. Siellä yhtäkkiä havahduin, että en oo koko päivänä tuntenu liikkeitä juurikaan. Itku kurkussa sanoin miehelle et nyt lähetään sairaalaan.

Mies ei turhia aikaillu(tietenkään) vaan lähettiin saman tien ajamaan Ouluun. Kauaa ei menny kun oltiin perillä(tais tulla miehellekki hätä..), illalla klo 20.

Vietiin poika hoitoon, ja jatkettiin matkaa sairaalaan. Kun menin makaamaan siihen pöydälle käyriä varten, alko samantien hirveät jumppailut mahassa, ja sydänäänetki oli oikein loistavat.

Käytiin vielä silti lääkärin näytillä, ja ultratessa hän sitten totes että on tosi vähän lapsivettä(niin kuin olin jo itse aavistellut, oli vain semmonen tunne).
Kysyi että onko sulla kamppeita mukana. No eihän mulla ollut, ees neuvolakorttia(mistä sainkin kuulla..). Lääkäri sanoi, että tulkaa sitten aamulla tänne takas, niin käynnistetään.

Yö meni valvoessa ja hermoillessa. Yhden tunnin sain nukuttua koko yönä. Nyt se vihdoin tapahtuis, nyt me saatais meidän rakas vauva maailmaan. 

Vietiin isoveli mummulaan hoitoon, ja mentiin sairaalaan. Käynnistys tapahtui ballongilla. Lyhyesti; se ärsyttää kohtua sieltä sisältä päin, aiheuttaen supistuksia. 

Klo 11 laite laitettiin paikalleen ja täytettiin vedellä, se ei sattunut yhtään. Oli vaan inhottavan tuntuinen, kun se vesiputki mikä meni sinne kohdunsuulle, peitettiin kumihanskalla(kyllä, kumihanskalla :D) ja kiinnitettiin reiteen.

Olin lukenut "kauhutarinoita" siitä, että jotkut synnyttäjät ovat joutuneet takaisin kotiin odottelemaan supistusten ja synnytyksen alkamista. Päätin että minähän en enää kotiin mene, tänne tultiin tänään synnyttämään.

Ballongin laiton jälkeen menin sänkyyn makoilemaan, ja minut laitettiin käyrillä(mistä siis seurattiin vauvan sydänääniä, ja minun sykettä myös.). Vauvan syke oli korkea kokoajan, n. 170. Normaalisti tällä vauvalla on ollut 140-150.

Jouduinkin sen takia olemaan melkein kaksi tuntia siinä yhteensä. Välissä kävin syömässä, mutta syömisestä ei tullut enää mitään, sillä supistukset alkoivat. Ne alkoivat heti kipeinä. Tuli jo tunne et jos menisinkin kotiin, en halua vielä synnyttää..

Synnytyskertomukseen laitettiin että supistukset alkoivat klo 13.
Yritin lähtä käymään vessassa, mutta en pystynyt kävelemään sitä parin kymmenen metrin matkaa, sillä supistuksia tuli kokoajan, ja tosi kipeesti. Vähän väliä piti pysähtyä, ja mies joutui selkähierojan rooliin.

Sain käveltyä lääkärin huoneeseen, jossa sitten päätettiin ottaa ballonki pois. Se oli onneksi työnsä tehnyt, sillä olin auki 4cm, ja puhuttiin synnytyssaliin lähdöstä. "Päätöstä" piti vielä kuitenkin jonkun aikaa odotella, ja supistukset vain paheni. Supistusten välissä ei ehtinyt edes levähtää, kun juuri kun oli yhdestä selvinny, seuraava alkoi.

N. klo 15 siirryttiin saliin. Sain avukseni todella ihanat kätilöt(toinen oli vielä opiskelija, mutta juuri valmistumassa), joita ilman ei kyllä synnytyksestä olisi tullut mitään. Juteltiin heidän kanssaan, ja sovittiin että laitetaan pcb-puudute, eli kohdunkaulanpuudute. Sunnitelmissa oli laittaa myös jossain vaiheessa spinaali-puudutus.

Puudute vaikutti jonkun verran. Kipu helpotti vähäksi aikaa, mutta tuli kohta takas. Kokeiltiin uudestaan, ja taas sama homma; helpotti ehkä n. 10 minuutiksi, mutta taas kun vaikutus loppui, supistukset jatkuivat.

Supistukset olivat oikeasti todella kipeitä kokoajan, ja säännöllisiä, noin 5 minuutin välein.

Tässä kohtaa mulla on huonot muistikuvat, koska olin niin sekaisin kivusta. Lääkäri(joka oli laittanut edelliset puudutteet), tuli katsomaan. Siinä vaiheessa taisin olla 6-7 cm auki, ja lääkäri puhkaisi kalvot, n. klo 17 ja tilasi epiduraalin.

Sen laittoa jouduttiin odottelemaan aika kauan, tai siltä se ainakin tuntui niiden kipujen keskellä.

Ja se laitto.. se oli yhtä tuskaa. Mua aseteltiin siinä oikeaan asentoon, jossa piti olla kyljellään, leuka rinnassa ja selkä pyöreänä, jalat koukussa, ja ihan liikkumatta. Koitappa siinä olla liikkumatta, kun supistukset oli pahimmillaan sillä hetkellä. Menin paniikkiin ja aloin hyperventiloida(kätilön hieno sana :D), ihan oikeasti luulin että kuolen siihen kipuun. (Supistuskäyrä hipoi huippua kokoajan)
(Joidenkin mielestä synnytykseen kuuluu kipu, mutta ei minun mielestä ainakaan. Ei tuommosta kipua pitäisi kenenkään joutua kokemaan.)

Edellisessä synnytyksessä epiduraalin laiton jälkeen, kivut loppuivat samantien. Nyt tietenkin toivoin ja luulin että kävisi taas niin.
Olin jo suunnitellut että epiduraalin jälkeen otan pienet päiväunet. Turha toivo. En halunnut ryhtyä ponnistusvaiheeseen niin vähien unien jälkeen.

Muutaman supistuksen jälkeen kipu alkoi hiipumaan. Ei sentään täysin loppunut, semmoinen paineen tunne jäi takapuoleen. Kätilö sanoi että sitten kun se paineen tunne ei häviä ollenkaan, vaan jää päälle, niin sitten aletaan ponnistelemaan.

Jossain vaiheessa tuli sit se armoton kakkahädän tunne, et olis pakko juosta vessaan :D Pyydettiin kätilöt paikalle.

Kohdunsuu oli auki vaadittavat 10 cm, eli ponnistusvaihe voitiin aloittaa.

Päätin ponnistaa kylkiasennosta, mikä oli huomattavasti helpompaa kuin puoli-istuva, niin kuin viimeeksi. Eroa oli muutenkin viime kertaiseen, tällä kertaa nimittäin tunsin kaiken ponnistuksen aikana, mikä oli siinä mielessä hyvä että tiesin milloin piti ponnistaa. 

Ponnistusvaihe tuntu ikuisuudelta, mutta todellisuudessa kesti vain 10 minuuttia.

Klo 19:09 syntyi maailmaan meidän pieni iso poikamme 




Synnytys oli siis tuskainen ja kipeä, mutta onneksi myös lyhyt. Kestoksi merkattiin 6h(supistusten alkamisesta).

Jos vielä tuun raskaaksi, aion kyllä ehdottomasti käydä pelkopolilla, pienimuotoinen synnytyspelko ja traumat kyllä jätti tämä :)

Vaikkakin se palkinto oli maailman paras 

4. marraskuuta 2014

Veljekset kuin ilvekset

Pikkuveli ja Isoveli


Pikkuveli ja Isoveli

Isoveli ja Pikkuveli

Isoveli ja Pikkuveli

<3

Nenät ja otsarypyt on molemmilla samalaiset.
Pikkuveljellä on enemmän hiuksia, ja hiukan myös tummemmat.
Isoveljellä on(oli) isommat ja "kirkkaammat" silmät.
Kaikkien mielestä pojat ovat aivan toistensa näköiset, hankala oli vaan löytää samalaisia vertailukuvia.

Kohta päästään viettämään ristiäisiä, ja pikkuveljenkin nimi paljastuu :)

13. lokakuuta 2014

Ensimmäinen viikko

Tiistaina päästiin kotiin pojan kanssa, poika oli silloin vajaa 2 vrk. Jouduttiin kuitenkin käymään keskiviikkona vieripoliklinikalla näytillä ja tarkastuksessa varhaisen kotiutumisen vuoksi.
Verikokeet otettiin, josta katottiin tulehusarvot ja bilirubiini. Bilirubiini oli vähän koholla, joten piti käydä vielä torstaina ja perjantaina uudestaan. Perjantaina arvot oli kuitenkin hyvät, ja vasta sillon päästiin kotiin aloittamaan kunnolla tätä elämistä :D


Painoa oli perjantaina, vajaan viiden vuorokauden ikäisenä, 4180g. Eli syntymäpaino saavutettu ja ylitetty :D. Isoveljellä se ylittyi jo kolmen vuorokauden iässä. Tämmösiä punkeroita nää meidän poijaat <3
Liekö siksi ovat molemmat niin rauhallisia vauvoja(isoveli ei ehkä enää niin rauhallinen ole..).


Niin tosiaan, meille suotiin taas tämmöinen mahdottoman rauhallinen ja tyytyväinen vauva. Kristian oli niin rauhallinen, ei ikinä itkeny esim. nälkäänsä, kauniisti vain pyysi ruokaa. 1 kk:n iässä nukuttiinkin jo yöt putkeen. Hauska, kun 1-vuotis neuvolassa kysyttiin että jokos se nukkuu kokonaisia öitä =D.

Tässä asiassa on siis tullut isoveljeensä. Toki tämäkin voi vielä muuttua, eihän sitä ikinä tiedä!

Yöt meillä menee siis hyvin. Illalla tankataan ruokaa vähän tiheämmin, viimeisen kerran 22-23. Seuraavan kerran herää syömään 3 aikaan, ja sit 6 aikaan. Ja sit loppu päivä syödään aina vähän milloin sattuu. Tosin viime yönä herättiin vain kerran syömään, seuraavan kerran aamulla sit kun mies lähti töihin. Hällä oli vain viime viikko isyyslomaa, pitää loput ehkä joskus myöhemmin.

Poika nukahtaa rinnalle syömisen jälkeen, tai sit itsekseen sänkyyn/vaunuihin. Viihtyy hyvin sylissä, tykkää nukkua myös siinä, mutta viihtyy myös yksikseen.

Mitäs tässä muuta, meillä on mennyt tosi hyvin!



Sanoinki miehelle, että me ollaan niin onnellisia ja kiitollisia, kun on kaksi näin ihanaa ja tervettä lasta <3



9. lokakuuta 2014

Rakas poikamme

Synnytys päätettiin käynnistää viime sunnuntaina, vähäisen lapsiveden takia.
Raskausviikkoja oli silloin 41+0.

Synnytys kesti n. 8h ja oli tosi rankka. Mutta palkinto siitä kovasta työstä oli korvaamaton <3

Meidän rakas poikamme syntyi 05.10.2014 klo 19:09.
Painoi 4044g ja oli 52cm.
Kaikki oli hyvin, paremmin kuin hyvin.


Sairaalasta kotiuduttiin molemmat tosi hyväkuntoisina, kun poika oli vähän alle 2 vrk. Tällä viikolla ollaan käyty seurannassa kohonneiden bilirubiini-arvojen takia, mutta kaikki muuten hyvin :).

Isoveli on todella innokas ja kiinnostunut vauvasta, mutta niin on myös iskä ja äiti tietenkin <3

Kirjoitan synnytyskertomusta lisää myöhemmin :)

5. syyskuuta 2014

Ready to go!

Siellä se makuuhuoneen nurkassa oottaa lähtöä. Pakattuna on vauvalle vaatteita, ja minulle kaikenlaista tarpeellista ja vähemmän tarpeellista. Mm. sukkia, hiuspanta/huivi, pinnejä, olohousut, käteistä, imetysliivit, liivinsuojia, vauvalle tutti, hiusharja, hammastahna.. Muut hygieniajutut laitan kassiin sit ku lähetään(jos ehtii =d)




Fleecehaalari ja kuolalappu :D
Kotiinlähtö haalari valitaan sit sen ilman mukaan, nythän ei välttis niin kylmä oo, mutta ei sitä tiiä jos kuukauden päästä tulis jo lunta.



Kahden kokosia vaatteita(+sukkahousut)


Sukat ja tumput alarivillä, ylempänä paksummat tumput ja töppöset.


Kypärälakki, ohuempi tähtilakki ja paksumpi lakki.

***

Vauvalle olis jo ihania peittoja ja vilttejä oottamassa pientä vauvvaa.








Vauvan kaappikin alkaa olemaan valmis ja järjestely, vihdoinkin sain vaatteetki jopa laitettua sinne :D. Kaikki ei oo tossa vielä. Tuossa mustassa korissa on harsoja, säilytän sitä sit jossain kätevämmässä paikassa.

***

Vaikka lupasin jo itelle(tai siis miehelle vaan ;d) et nyt olis kaikki valmiina eikä tarvi mitään ostaa, niiiiiiin.. Pakko oli käydä kappahallissa ku oli -25% alennus kaikesta! No, nyt on kaikki! :D
Paitsiii, vielä kun joku hakis ullakolta mulle pinnasängyn ja kokoais sen.





4. syyskuuta 2014

Pictures






































Ihana ystäväiseni otti minusta ja pojista kuvia, tässä osa. Kiva saada tästä mahasta kuvia talteen vähän paremmalla kameralla kuin puhelin.. Kiitos siis Mariel!

(kaikki kuvat ovat hänen ottamiaan siis)

(näistä kuvista kyllä huomaa että on tullut oltua kotona, heti kun jäi töistä pois kotia löhöileen niin on tullut painoa.. :s)

21. elokuuta 2014

Kylmyyden varalle

68 cm. Vähän ohkasempi puku, mut silti varmasti ihanan lämmin kun ei ole paukkupakkaset.



74 cm. Aika paksu, ja aika iso, saa nähä ehitäänkö käyttää tätä, kun sitten kun vauveli on tän kokonen voi olla että ei enää tarvi näin paksua pukua.


68 cm. Ihanan paksu toppapuku, mukana tumput käteen. Löytyy myös se äitiyspakkauksen toppapuku, siinä oli kans mukana tumput ja töppöset.


62 cm. Vanupuku.


56 cm. Tän ajattelin laittaa vauvalle sit ku lähetään sairaalasta, ei varmaan kovin kauaa kerta mahdu päälle. Aika paksu vanupuku.


62 cm. Fleecehaalari. Takana selässä joku söpö kuva.


68 cm. Fleecehaalari.

5. elokuuta 2014

Neuvolakuulumisia

Tänään on raskausviikkoja 32+4, eli 33.viikko jo(vasta?) menossa!
Kävin tänään neuvolalääkärillä, ja kaikki oli "tavallisen tylsästi ja hyvin", jos näin voi sanoa. Tässä raskaudessa ei oo ollu mitään poikkeavaa, hyvin on mennyt.  Mutta siis tottakai hyvä juttu että kaikki on hyvin! En halua vielä synnyttää. Mielummin sitten kun on jo kylmää, en halua vauvan kanssa kärsiä näistä helteistä ja imettää hikisenä..


Viikot    32+4
Painonmuutos/vko    -191g
Verenpaineet    114/67
Hemoglobiini    119
Kohdunpohjan korkeus    31.0/9(en saa selvää)
Tarjonta    raivotarjonta
Sykkeet    145

Paikat on vielä kiinni ja kaikki muutenkin siellä hyvin. Vauva ei oo vielä ihan kunnolla kiinnittynyt, mutta pää alaspäin jo hyvinkin. Paino jostain syystä tippunut hieman, vaikka samaan malliin sitä on mässäilty. Ja oon tyytyväinen miten vähällä oon päässyt, tähän mennessä painoa tullut siis vain 4,5kg verrattuna lähtöpainoon.

Eli nyt ei muuta kuin odotusta ja vauvalle kaikki valmiiksi! :) <3



Kerran yhdessä blogissa kirjoittaja järjesti "arvausleikin" raskauden loppuvaiheessa, ja mietin että jos minäkin tekisin niin nyt! Ja blogi siis Rakkauden hippusia ;)

Lähemmäs arvannut saa sitten pienen palkinnon, eli laita mukaan s-posti tai muuten tunnistaudu niin voittaja saa sit jotain! ;)
(Tässähän on muutama eri kysymys niin katotaan sitten miten voittaja päätetään)
Suluissa esikoisen tiedot


1. Syntymäaika(esikoinen syntyi rv 41+2)
2. Paino ja pituus (3965g ja 51cm)
3. Minulle kertynyt paino (viimeeksi tuli 15kg, nyt ei toivottavasti päästä sinne asti..)
4. Nimi

Oikeissa vastauksissahan menee tietty jonku aikaa, joten pysyhän kuulolla vielä muutama kuukausi ;)