29. heinäkuuta 2014

Kesä ja kärpäset

Voisin valittaa vaikka kuinka paljon tästä "helteestä"(helle on sillon ku on yli 22 astetta, enää ei ole helle vaan aivan jotain muuta..), kuumuudesta, tukaluudesta, hikisestä olosta, paskasta olosta kun mitään ei voi tehä, kuumuudesta, helteestä ynnä muusta, mut en taida. Koska ei nämä sillä helpota. Vaikka sais kyllä jo helpottaa.

Yks, ja vain yks, hyvä puoli tässä on ollut! Ollaan löydetty tosi hyvä uimapaikka, missä ollaan käyty melkeen joka päivä uimassa. Sillon kun ei olla oltu töissä niin ollaan oltu uimassa! Suosittelen kyllä Oulunsalon Papinjärveä kaikille, etenki lapsiperheille! Maailman paras uimapaikka ;D




Tosi tosi tosi tosi lämmintä vettä, hiekkaranta ja -pohja, pitkään matalaa(oon huono arvioimaan mut varmaan 100m rannasta)! Pojalle ostettiin kellukkeet käsivarsiin(kun oli niin hullu että oli suinpäin siellä menossa miten sattuu..), ja niillä se siellä polskii ja ui, ihan siis silleen että ei kosketa pohjaa :D.

Että sen puolesta hyvä että on näin kuuma, mutta töissä on yhtä tuskaa, ja kotitöitä ei jaksa tai voi ees tehdä. Plus tämä pömppis <3. Plus tämä asunto on kuin sauna.

Ainiin, en aikonu valittaa, sori. Ei saa olla liian negatiivinen. Onhan tää ihan kivaa, varsinkin kun 3 työpäivää jäljellä, ja 4.8 alkaa mammaloma! Saa alkaa laittaan vauvaa varten kaikki valmiiksi, pesemään vaatteita ja kokoamaan pinnasängyn :)

Hyh, alkaa näkymään tässäkin nämä tulleet kilot, vaikka eipä niitä onneksi oo tullut vielä kuin viitisen kiloa. Onhan tässä aikaa vielä kerätä lisää =D Eilen oli tasan 2 kuukautta laskettuun aikaan!


Vihdoinkin uskalsin tehdä sen, leikata mun hiukset!! Mulla on ollu näin lyhyet hiukset viimeeksi melkein 10 vuotta sitten. Meni vaan hermot niihin pyllyyn asti oleviin, kun aina oli niin hikiset ja tukalat ja ärsyttävät. Parturissa pitäs käydä vaan siistimässä vielä, kunhan sais aikaseksi.. Mutta tykkään kyllä tosi paljon <3 En voisi enää kuvitella itelle pitkiä hiuksia!


Ja loppuun vielä tämmönen kiva juttu! Jeij, nyt pääsee amistelemaan! ;)

Lauantaina on meillä työporukan kanssa virkistäytymis-päivä, ja onhan lauantaina tosiaan mun syntymäpäivä! Tänä vuonna en kyllä aio muistuttaa miestä yhtään, katotaan muistaako! :D Vaikka eipä se mun elämää hetkauta vaikkei muistaiskaan, en oo niitä semmosia naisia ;D.

Hyvää viikon jatkoa <3

14. heinäkuuta 2014

Masuasukki, yäk

Siis tuo sana, ei se itse asukki siellä :D
Tällä hetkellä mennään jo 30. viikolla! Huhhuh, tämä kliseinen lause sopii tähän hyvin, "kylläpä aika on mennyt nopeaa!". Vastahan sitä ihmeteltiin viivoja tikussa ja rakastuttiin pieneen myttyyn ultra-kuvassa <3

Alussahan mahassa oli ylimääräistä, joten ei raskausmaha ihan heti pompsahtanu esiin. Noin 20. viikolla se alkoi näkymään(kuten kuvasta huomaa, ei pelkkää löllöä enää). Potkuja alkoin(kai) tuntemaan samoihin aikoihin.

No, nyt sitä mahaa ei voi olla huomaamatta. Kokoajan tiellä, kumartelu ei onnistu, eikä oikein Kristianin nostelu/sylissä pitäminen(ja tätähän ei raukka oikein ymmärrä..). Töissä pitäs olla kokoajan istumassa, kun ei vaan jaksa. Hengittäminen on vaikeaa, varsinkin töissä, missä on _kuuma_.

Ei pelkkää valittamista sentään! Potkut ja liikkeet on tosi voimakkaita, iltaisin varsinkin aina kunnon bileet menossa mahassa. En muistanutkaan kuin ihana on tuntea nämä liikkeet.<3

Yritin koneelta ja puhelimesta ettiä mun maha-kuvia, mut jostain syystä en oikein löytäny, kai mä oon poistanu kaikki :(

Töitä olis jäljellä vielä kolmisen viikkoa, alotankin äitiysloman varhennettuna.











2. heinäkuuta 2014

Ruusuinen vai risuinen tulevaisuus?

Miehelle yks päivä kuvailin meidän tulevaa arkea;

"Vauva alkaa huutamaan nälkää just kun oon Kristianin kakkoja pesemässä ja samalla vauvaki paskoo housuun ja Kristian alkaa huutamaan jostain turhasta ja vauva rääkyy naama punasena nälkää ja mulla menee hermot molempiin. Sitten sää tuut kotia töistä ja täällä on vastassa 3 huutavaa ja väsynyttä ihmistä, ja sikolätti."


kuva
Toinen vaihtoehto meidän arjesta on mun kuvitelmissa;

Kaikki neljä makoltais sängyllä yhdessä ja ihmeteltäis ja ihasteltais ja nuuskutettais pientä tulokasta. Kristian on ihanan hellä ja hoitava ja kiltti isoveli, ja vauva yhtä rauhallinen kuin isoveljensä vauvana. Äiti ei ole yhtään väsynyt, vaan oikein hehkeä ja reipas. Koti kiiltää puhtauttaan, ja miestä odottaa kotia tullessaan ruoka ja kolme iloista ja onnellista ihmistä.

Oikeasti, uskon että meidän tuleva arki on jotain nuiden kahden väliltä. Kaksi lasta on varmasti todellakin eri asia kuin yksi. Kokemuksen äänellähän en voi puhua tietenkään, vielä. 
Varmasti tulee hetkiä, jolloin molemmat lapset vaativat ja huutavat yhtä aikaa. 
Varmasti tulee hetkiä, jolloin pitää hengittää rauhallisesti ja laskea kymmeneen.
Varmasti tulee hetkiä, jolloin mietin että haluan olla yksin ja ilman lapsia edes vähän aikaa(mutta tietenkään tätä ei saisi sanoa ääneen koska silloin oot paska äiti joka ei välitä lapsistaan, of course).


kuva
Mutta aivan yhtä varmasti tulee niitä ihania, onnen täyttämiä hetkiä, kun ollaan yhdessä koko perheenä, ihastellen sitä uutta vauvaa. Kristian antaa pusuja vauvalle, ja äiti ja isi ihastelee kahta pientä lastaan.

Taapero ja vauva. Molemmat tarvitsevat paljon vanhempien huomiota. Meidän pitääkin myös muistaa ja huomioida taaperoa yhtä paljon kuin vauvaa(vaikka sanomattakin selvää että esim. imetys vie paljon äidin aikaa). Lukea kirjoja, leikkiä yhdessä, ottaa mukaan vauvan hoitoon(esim. vaipan vaihtoa yhdessä), keksiä omia spesiaali-juttuja, joihin kuuluu esimerkiksi vain isä ja poika. Vaikka auton korjailua yhdessä, tai uimahalli-reissuja.

Kristianin vauva-aika on ihan hämärän peitossa. En muista yhtään, mitä tehtiin aina päivisin kahdestaan kotona. Sen kyllä muistan, että en ainakaan ollut mikään ahkera lenkkeilijä.. Ehkäpä tällä kertaa viihdyn vauvan kanssa enemmän ulkona/kävelyllä, kun pitää taaperoa ulkoiluttaa samalla ;)

Kun Kristian synty, mies alotti viikon päästä työt. Eli isyysloma jäi sillon täysin pitämättä, perjantaina päästiin sairaalasta ja mies meni töihin jo maanantaina, eli huimat pari päivää ehdittiin olla yhdessä.

Mies piti sen sitten myöhemmin, joskus parin kuukauden päästä, ja silloinkin vain viikon. Nyt on ihan eri asia, kun se pitää sen 3 viikkoa, ehditään kunnolla viettää aikaa perheenä ja tutustua vauvaan.



Kaiken kaikkiaan, ruusuiset on kuvitelmat tulevaisuudesta. Vaikka välillä mietityttää, että miten sitä kahden kanssa pärjää, niin en silti liikaa ole(ainakaan vielä..) stressannut siitä arjesta. Olkoon se sitten ensimmäinen tai toinen vaihtoehto, kumpi vain, niin innolla odotetaan rakasta vauvaa <3


Kertokaas muut kokemuksia, kun kolmesta tulikin neljä? Käytännön vinkkejä arjesta selviytymiseen :D


Pakko vielä lisätä yks kuva mille hieman repeilin...

kuva