11. helmikuuta 2015

Edes himpun verran terveellisempää

Ihan loputtomiin ei voi väittää, että nää kilot johtuu raskaudesta. Ei, kyllä nää johtuu ihan vaan syömisestä ja liikunnan puutteesta :D
Olen kyllä yrittänyt terveellistyttää(onko ees sana?) ruokavaliota, ja välillä onnistun siinä ihan hyvin.. Eli siis oon jättäny pois perunan, pastan, riisin, leivän, kaikki kakutkeksitpullat yms! Tai no en nyt ihan täysin, välillä saatan vähän perunaa syödä, tai tummaa pastaa. Puuroa syön joka aamu kans.
Niin ja muutkin herkut toki pois.

Hirmu hankalaa on yrittää keksiä mitä sitä joka päivä söis. Jotain semmosta mikä maistuu myös pikkumiehelle, ja jotain semmosta että mieskin saa mahansa täyteen. Ei nuo miehet millään pupun ruoalla pärjää =D
No, välillä se on niinkin yksinkertaista, että samaa ruokaa kuin ennenkin, mutta minä syön vaan sen perunan/pastan/riisin tilalta lämpimiä kasviksia, tai tehdään kaikille "porkkanamuusia". Se on itseasiassa melkein parempaakin kuin perunamuusi.
Ja siihen vaan sit lisäksi se kastike/pihvit/mureke ymsyms.


Yleensä lounaaksi tai iltapalaksi teen munakasta, ja lisäksi ihan vain salaattia. Sillä saa mahan ihan kivasti täyteen. Ylemmässä pikkukuvassa on tsatsikia kasvisten päällä, eikai se varmaan kovin epäterveellistä oo, toivottavasti =D


Kanan/broilerin kohdalla paras vaihtoehtohan olisi maustamattomat, mutta ku ne on pahoja.. joten oon sortunu tuohon broilerin pintamaustettuun sisäfileeseen, nam! Ylläolevissa kuvissa broileria kasvisten kanssa siis.. Yhessä pikkukuvassa kanakastiketta.


Eilen syötiin myöhäisenä päivällisenä/iltapalana täytettyjä paprikoita.
Kasvissosekeitto on onneksi semmoista, että siitä mieskin tykkää.
Mureketta ja kasviksia, lohta ja kasviksia. Kasviksia, kasviksia, kasviksia PLÄÄÄÄH. Ja tsatsikia, nam. Siis itsetehtyä.


Niin ja aamuisin puuroa. Sekaan joko mehukeittoa/marjoja ja raejuustoa. Tai maustamatonta jukurttia ja marjoja. Tai marjoja, mehukeittoa ja turkkilaista jukurttia, niin kuin tänään.

Alkaa pikkuhiljaa kyllästyttämään tämä ruokavalio..mä haluun syödä pastaaaaaa ja kunnon ihanan vaaleaa leipää ja pullaa ja ja jaaaa kaikkea.!
Mut sit ku kävelee peilin edestä niiiiin.

Mut se mun paheeni. SUKLAA. En vaan voi olla ilman, aina vahingossa sorrun ostamaan suklaata. Mut en sentään joka päivä vedä levyllistä niin kuin ennen, vaan yksi pieni patukka päiväkahvin kanssa(eikä ees joka päivä). Piristää kummasti.

Viikonloput on pahimpia. Silloin on eniten sitä ylimääräistä aikaa ja sohvalla löhöilyä, että pakkohan se on jotakin siinä telkkaria katsellessa napostella...
Eikä mieskään nyt ihan hirveästi tue mua tässä, harva se päivä kantaa kaupasta karkkia tai sipsiä, murr. Onneksi en enää niin siitä sipsistä tykkää, ja mies ostaa yleensä vaan kovia karkkia joista en niin välitä.

3. helmikuuta 2015

Kuvia päivästämme

Aikalailla tasan kello 9 molemmat pojat heräilee. Ensin vauva herättää mut potkimalla kylkiin, ja kohta isovelikin hipsii meidän sänkyyn.


Päivä alkaa puuron ja kahvin keitolla. Tai puuroahan minä en ala aamuisin keittelemään, mikroon vain! Harvoin enää taaperolle puuro maistuu edes. Minulle maistuu kyllä, varsinkin tämä uutuus. Marjojen ja maustm. jukurtin kera, tai mehukeiton ja raejuuston.

Pikkuinen jaksoi kiltisti odottaa että saan aamupalan syötyä.
Isompi pystytti lego-leikit sohvalle.
Jonkun aikaa siinä sohvalle yhdessä oleskeltiin, kunnes vauveli alkoi osoittaa väsymyksen merkkejä. Onneksi nykyään nukkuu paremmin vaunuissa, semmosia 2-4 tunnin päiväunia yleensä.


Sinistä, sinistä, sinistä..

Vihdoin myös me päästiin pienten aamukiukkujen jälkeen ulos.
Melkein parisen tuntia jaksettiin ulkona pyöriä pojan kanssa. Olipa hyvä et ostin itelle toppahousut, eihän tuolla muuten pystyis lumihangessa pomppimaan tai laskemaan pyllymäkeä!

Seuraavaksi sisälle, vuorossa lounas ja päiväunet! 
Kanaa ja salaattia, pojalle lisäksi makaronia. 


Poikien nukkuessa järjestelin vähän meidän kylppäriä. Haluttais niin maalata tuo kattokin valkoiseksi. Muuten kyllä ihan kiva kylppäri, kivan iso. Vaikka ei tuolla tosin kunnolla mahdu kuivaamaan vaatteita.


Ihana iloinen nappisilmä päiväunien jälkeen. Kyllä ne kunnon unet vaan tekee kaikille hyvää.
En vieläkään osaa luottaa tuohon itkuhälyttimeen. Vähän väliä pitää käydä ovelta kurkkimassa että onhan kaikki siellä hyvin. Vaikka tuosta kyllä kuuluu hyvin äänet, jos vaikka joku kävelee läheltä tai auto tulee pihaan.

Miehen tultua kotiin tehtiin ruoka, kasvissosekeittoa. Naminamii, varsinkin raejuuston kanssa(hassua, en ennen voinu ees sietää raejuustoa! Ei se kyllä vieläkään ihan paljaaltaan mee..)
Miehen kotiin tulo on ainakin tuon isomman pojan mielestä päivän paras hetki.
Päiväunilta herättyään alkaa kohta kyselemään, että missä isi on, tai että "isi töissä". 
Sit kun isi astuu ovesta sisään, niin poju juoksee niin innoissaan vastaan ja huutaa et "ikävä isiä!" <3

Päivällisen jälkeen lähdin käymään Bauhaussissa ostamassa lisää tuota dc-fixiä. Sitä laitellessa se ilta melkein menikin. Tai siis mies laitto yksin melkein kokonaan, ei mulla hermot(eikä taidot) riittäny : D
Olihan tuo aikamoista, hiustenkuivaajalla piti lämmittää/sulattaa et sai tuohon altaan ympärille hyvin. Ja ihan hyvin meni, ei ainakaan näin kauempaa huomaa nuita reunoja ;)
Kävihän siinä tosiaan pikkuveli ja vauvan kummisetäkin kaverinsa kanssa iltakahvilla(sillä aikaa kun olin kaupassa).
Iltapalaksi smoothieta ja "lättyjä" niinku poju sanoo.
Teen yleensä tota smoothieta isomman satsin illalla, josta riittää sit seuraavana päivänä välipalaksi. Tällä kertaa sekaan eksyi banaania, mansikkaa, vadelmaa, maitorahkaa, maustamatonta jukurttia ja loraus mansikkakeittoa.

Pojatkin saatiin onneksi suht hyvin nukkumaan. Lopuksi vielä siivosin keittiön ja laitoin miehelle kahvit valmiiksi aamuksi. Nyt on jotenki onneksi jääny tavaksi siivota keittiö illlalla, paljon mukavempi herätä aamulla siistiin keittiöön.

Nyt kaikki muut taitaa täällä jo nukkua, joten kaivaudunpas itsekin peiton alle lämpimään, hyvää yötä :).

2. helmikuuta 2015

DC-fix -neitsyys

Monesti ollaan jo aiottu kokeilla tuunailla paikkoja dc-fixillä. Tiiättehän sen, se kontaktimuovi.

Nyt sit käytiin Bauhaussissa ja ostettiin sitä. Ensimmäisenä kokeiluun meni kylpyhuoneen tasot. Tai taso, koska se 2 metrin rulla ei ois ihan riittäny molempiin tasoon, niin kokeiltiin ensin tuohon pyllyn pesu -puolelle :D


Ihan hienohan siitä tuli. Niin siis tämä vaaleampi on se uudempi. En oikein hirveesti välitä tuosta puun väristä. Tuohon oli kyllä helppo laittaa, kun mies irroitti ensin altaan ja hanan tuosta, niin ei tarvinu muuta kuin levittää, ja lopuksi leikata vaan altaan aukko siihen. 

Niinku huomaa, tuo etummainen nurkka meni vähän pieleen, kun olin niin innokas leikkamaan mattoveitsellä..
Leikkasin myöhemmin siihen päälle uuden palan, joten ei sitä ihan heti huomaa.

Pitää siis suunnata uudestaan kauppaan, ja ostaa lisää, niin saa toisenkin tason tehtyä. Se onkin hieman haastavampi, kun allas on semmonen posliininen ja pyöreä, ei ihan niin vaan irroitellakaan.

Ja nuo laatat, mitähän niille tekis..

Mietittiin että maalataan nuo koholla olevat jutut, mut saas nähä. Nuita isoja laattoja ei kyllä jaksa alkaa dc-fixailemaan, koska niitä on kylppärissä _paljon_.
Lattiankin maalausta mietittiin.

Seinälaatat

Lattiaa
Toisaalta tykkään tosta seinästä ja lattiasta, mutta onhan ne vähän vanhanaikaiset..
Ei kyllä aletaan mitään isoa remonttia tekemään, koska tuskin asutaan tossa koko loppuelämää. Eikä oo rahaa =D

Hups, tarkotus oli puhua dc-fixistä, ei kylppäristä.
Seuraava kohde ois makuuhuoneen yöpöytä, ainakin näin aluksi.
Keittiiöönkin aateltiin laittaa, ehkä tuota samaa väriä kuin kylppäriin.
Oishan niitä vaikka mitä käyttökohteita, mut eihän tuokaan mitään ilmaista ole, ja ei ehkä koko kämppää kannata verhota dc-fixiin ;)

Onko teillä kokemusta dc-fixistä? Mihin kaikkialle ootte käyttäny niitä?

29. tammikuuta 2015

Lastenhuone

Tässä siis kuvia poikien huoneesta. Tai vielähän se on vain pojan huone, koska pikkunen nukkuu meidän vieressä.
Pinnasänkykin ollut kaksi vuotta meillä täällä ihan tarpeettomana, kukaan ei oo ikinä nukkunut siinä yhtäkään yötä.
Eiku huijaan, on sittenkin! Kristian nukkui siinä muutaman kerran ennen vauvvan syntymää, kun oli pakko päästä meidän lähelle nukkumaan..






Puuha-Pete kamppeet :D
Omasta mielestä nämä huoneet sopii paremmin näin päin! Entinen lastenhuone oli jotenki kolkko ja kylmä, kun kaikki seinät oli valkoisia. Nyt tuo harmaa tuo jotenki kummasti tuonne lämpöä lisää. Ja mahtuupahan pyykkitelinekin jonnekin!
Uudet verhot on tännekin harkinnassa, kunhan tulee jotku hienot vastaan.

Vielä huoneesta puuttuu pojan kummitädin joululahjaksi tekemä maja. Pitäs vaan ensin päättää et aletaanko me joskus kohta nukuttamaan vauvaa pinnasänkyyn, vai puretaanko suosiolla ja myydään pois :D. Siinä nurkassa ois majalle tilaa. Tai mahtuishan se pyykkitelineen tilalle, mut missä mä sit kuivatan pyykit..

Mulla on muuten joku ihme pakkomielle välillä. Aina ku nään jonku lelun lattialla(sillon kun siis poitsu ei leiki siellä), käyn heti keräämässä pois. Ja kun tolla on kiva tapa levittää kaikki lelukorit lattialle, ja lähteä sen jälkeen pois. Eipä se muilla leluilla oikein ees leiki, kuin legoilla ja autoilla automatolla.

Mut emmä nyt ihan aina niitä oikeasti kerää pois. Se on lastenhuone ja siellä saaki olla lelut levällään :D. Ja jos alkaa häiritseen liikaa niin ovi kiinni vain ;).

28. tammikuuta 2015

New rooms

Meillähän on siis tässä huippu isossa asunnossa kaks makuuhuonetta. Isommassa, missä me miehen kanssa ollaan tähän asti(eli melkein kaksi(!)vuotta) nukuttu, on vaatehuone.
Pienemmässä, mikä on ollut vähän niinkuin lastenhuone, on taas kaksvaatekaappia.

Enkä tiedä miten nuo tähän nyt liittyivät mitenkään :D
Anyway, vaihdoimme siis huoneita samalla kun ostettiin meille uusi sänky! Edellinen oli, noh, vanha ja aika kulunut.
Ja kun huoneiden vaihdos oli kuitenkin edessä viimeistään kun pojat voi laittaa nukkumaan samaan huoneeseen, niin miksi ei siis nyt.






Ei sänkyä kyllä hirveesti näy, mut perus jenkkisänky. Ensimmäinen yö meni aika huonosti, kun oli tottunut semmoseen sänkyyn mihin uppoaa(ja josta jouset melkein pistää läpi). Siinä kun toinen vaihtoi asentoa tai pienesti varpaita liikutti, sänky jäi tärisemään ja heilumaan puoleksi tunniksi..
Mut ekan yön jälkeen tuossa nukkuu kuin unelma!

Onhan tuo huone vielä vähän kesken, mut niin ne on kaikki muukin meillä ;)
Sänkyyn hankitaan tai tehdään sängynpääty. 
Verhot pitäs ostaa erilaiset. 
Yöpöytä pitää päällystää dc-fixillä.
Katotaanpa jos vuoden päästä ois nuo tehtynä, se ois jo ihan hyvin :D
Ostinpas muuten kerran ebaystä semmosen ison maailmankartan, leveyttä 2m ja pituuttakin ihan kivasti, mietin eka et laittaisin sen tuohon sänkynpäätyyn seinään, mut en tiedä enää passaisko se..
Se on muutenkin varmaan liian hankala mulle/meille, kun jokainen maa on niinku erikseen, tähän tyyliin..

Like it?
Tästähän tulikin sopivan pitkä postaus, et "poikien" makuuhuoneesta voin tehdä ihan oman erikseen ;).

19. tammikuuta 2015

Vauvan kuulumisia

Mitäs meidän vaaville?


Raukka "saanu" äitinsä nenän.

Edelleen yöt menee hyvin. Yöunille nukahtaa klo 21-23, vähän miten sattuu. Ekan kerran herätään yleensä n. 7-8 aikoihin. Tosin(varmaan johtuen viikon takaisista rokotuksista) on alkanut heräämään kerran yössä syömään, joskus 4-5 aikoihin. Mutta en valita, hyvin menee silti yöt.

Tosiaan, en tiedä mistä tämä viime aikainen käytös johtuu, onko rokotteet, tiheän imun kausi, perus rintaraivareita vain, allergiaa, jostain mitä mä oon tai en oo syöny..? Vähän on poju itkuisempi kuin ennen, ja ei nuku enää päivisin niin hyvin, ja kokoajan pitäisi sylissä kanniskella ja olla tissillä(joka ei kuitenkaan kelpaa..). 




Mutta muuten hän on kyllä oikein iloinen, ja juttelevainen! Hirveästi olis aina asiaa kaikille. Ja hymyjä satelee kaikille, ei vierasta ketään(tosin ei kai ne muutenkaan vielä tässä iässä vierasta).

Lattialla ei viihdy yksin kovin pitkiä aikoja. Kierähdyksiä ei ole vielä tapahtunut, mutta muuten kyllä sätkii ja potkii kovasti :D
Omat kädet ja sormet on löytäny tiensä suuhun. Samoin jos käteen antaa lelun tai tutin, niin se menee heti suuhun. Myös paitaa vetää aina kaksin käsin ja työntää sitä suuhun, hassu <3

3 kuukauden neuvolassa mitat oli(suluissa 2 kuukauden)

6235g(5720g)
62,6cm(59,7cm)

Vertailun vuoksi, isoveljen mitat 3 kuukauden iässä oli 7210g ja 64,5 cm =D

14. tammikuuta 2015

Taaperon kuulumisia

Mistähän sitä alottaisi..

Viimeeksi kirjoittelin tänne ristiäisten jälkeen. Siitäkin on jo kohta 2 kuukautta! Hirveän iso kynnys aina taas kirjoittaa tänne mitään, kun niin pitkä väli ollut.

Joulu oli ja meni, ja kuvista näkee mitä pojat tykkäsivät. Isompi oli tietty ihan mielissään lahjoista ja herkuista ja leikkikavereista.
Pienempi ei niinkään välittänyt, hermostui vaan kun oli niin paljon porukkaa ja ääntä.



Vuoden vaihde meni ihan vaan kotona(syöden), vähän piti käydä ulkona palelemassa ja ampumassa pari rakettia(ja sädetikkuja).



Taapero, paapero, pumpero, tömperö (äitiyspakkauksen runokirjaa lainatakseni!)

Meidän rakkaalla kiukkuperseellä(kaikella rakkaudella) on nyt niiin kova uhma ja minä itse - vaihe menossa.

Kaikki pitäisi saada tehdä itse(varsinkin ne, mitä ei varmasti itse osaa).

Mustasukkaisuuskin alkaa vihdoin nostaa päätään. Välillä pitää käydä aina vähän silittelemässä vauvaa kovakouraisesti, tai puristella jalkoja, tai käydä läppäseen päähän kun äiti syöttää.

Nukkumaan meno ei ikinä onnistu ensimmäisellä kerralla. Kun on hyvät yöt sanottu, ja halittu ja pusittu, aina löytyy jotain asiaa, minkä vuoksi täytyy nousta sängystä pois. "Haluu sukat", "mikä tuo ääni oli?", "vauva itkee, vauvalle maitoa", "missä kirja/auto/pallo on?". Varmaan moni samaistuu tähän, tätä siis joka ilta. No, enpä siitä suurempaa stressiä oo ottanu. Aina silti menee takaisin sänkyyn(kunnes keksii seuraavan asia), ja jossain välissä nukahtaa.

Hermostuminen ihan pikku asioista. Ja mitä ihmeellisimmistä asioista;
Kun minä laitan (itselleni siis) väärän paidan päälle.
Kun mies nostaa maitopurkin väärään kohtaan pöydälle.
Kun voi on leivässä väärällä puolella, kuin miten hän tällä kertaa haluaisi.
Kun joku muu kuin minä tai mies koskee vauvaan.("meijän vauva!")

Mutta onhan tässä nämä hyvätkin puolet.
"Haluu rakkautta"
"Äiti on palas"
"Rakastan sinua"

Suurimmaksi osaksi hän on kuitenkin niin iloinen ja energinen iso pieni poika :).

Maailman rakkain taapero <3